Minä tiedän että minä olen minä
enkä edes muuta väitä
enkä näitä, sanoja
kirjoita lämpimikseni vaan päästän sydämestäni ja
sisältäni tunkeutuvan kaipaukseni valloilleen
eikä se aloilleen jää vaan tunkeutuu takaisin sydämeen, uudelleen
jotta se uudelleen voisi mua satuttaa, kiduttaa
eikä itku auta kyyneleet vaan vaihtaa paikkaa
silmistä sydämeen enkä voi tajuta miksi aina minua pakosta muistetaan
kun suru on ovellani tuska sängylläni ja ne lailla puukon viiltää minun sisintäni
maailma on sairas, eikä sitä voi parantaa
mut jos sä jäät se kauneudenkin antaa
elämä on peli, se loppuu aikanaan
mut hei, tule minun kanssani se loppuun asti kulkemaan.